No juupa juu... yhtäkkiä ymmärrän, miksi itseäni fiksummilla on tapana tehdä "harjoituskakkuja" ennen varsinaista juhlaa... ja VARSINKIN jos aikoo "soveltaa" ominpäin jotakin uutta -sanokaamme vaikkapa maidotonta kinuskikastiketta. Enpä nimittäin tiedä oliko vika kaurakermassa vai kaurakerman käyttäjässä, mutta ketut siitä mitään kastiketta tullut, vaan kinuskikeittoa joka imeytyä humpsahti suoraan kakkuun! Eikä ainakaan vika voinut olla liian lyhyessä keittoajassa, puolen tunnin hämmentelyn jälkeen lopulta luovutin ja ajattelin että "ehkäpä se jäähtyessä sitten hyytyy"... yeah, RIGHT! 

Ei auttanut muuta kuin tomusokerilla maisemoida katastrofin ainekset, ja vannoa että ei ikinäkoskaankinuskia enää. (Tämä lupaus on kylläkin tuomittu rikottavaksi, kinuski kun on sekä minun että mieheni suosikki.)

Ja toisenkin mokan tein, tai no mitä sitä kiertelemään, kaksi: päätinpä nimittäin leipoa kahvinkaveriksi myös piirakan... taikinaa vuokaan kaadellessa kyllä hieman kummastelin, että onpa jotenkin paksuhkoa tämä taikina... mutta  lapsi kainalossa (ja toinen pöydällä tanssimassa) en ennättänyt sitä sen ihmeemmin ihmetellä saati sitten analysoida: uuniin vaan ja onnea! Jälkiä siivoillessa  silmäni sitten kiinnittyivät pöydällä lepäävään soijamaitopurkkiin.... minä onneton olin kokonaan unohtanut lisätä nesteen! Mies koitti lohduttaa, että eihän sitä tarvittu kuin desi, ehkäpä siitä silti tulee ihan syötävä, mutta minä olin maani myynyt. En sitten kehdannut laittaa mokomaa tekelettä edes esille juhlapöytään, vieraiden lähdettyä vasta varovasti "korkkasimme" kovan onnen piirakan ja kas ihmettä! Eihän siinä ollutkaan yhtään mitään vikaa! Aaavistuksen ehkä oli murenevaista, mutta mureutta piisasi ja maku oli taivainen... ja minä houkka en ollut pistänyt sitä tarjolle! Nyt jäivät vieraat vaille hyvää piirakkaa. Mies ei tosin pannut pahakseen: siitäpä hän sai itsellensä isänpäiväleivonnaisen. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Mitäs seuraavaksi juhlittaisiin, että saisi leipoa taas...? ;P

(Piirakan ohje on sama kuin puolukkakookospiirakan, vaihdoin vain puolukat omenakuutioiksi... ja kyllä oli ihan järjettömän hyvää!)

P.S. Kinuskikatastrofin täytteestä olen ylpeä: Gogreen-maidotonta vaniljakastiketta sekä... jännitystä rumpujenpärinää... päärynäpilttiä! Sopi loistavasti yhteen kinuskin kanssa, ei ollut äkkimakea vaan juuri sopiva.